Orpon hallituskauden aikana opiskelijoiden toimeentulosta on leikattu merkittävästi. Opintoetuuksien ohjaaminen entistä lainapainotteisempaan suuntaan ja opiskelijoiden ohjaaminen pois yleiseltä asumistuelta ovat heikentäneet opiskelijoiden taloutta. Tämän lisäksi hallituskauden aikana useaankin otteeseen keskusteluun on noussut ideoita korkeakoulutuksen maksullisuudesta. Viimeksi 29.5.2026 Helsingin Sanomissa kerrottiin ekonomisti Vesa Vihriälän esittävän lukukausimaksuja korkeakoulujen rahoitusongelman ratkaisuksi.
Argumenttina korkeakouluopintojen maksullisuudelle on käytetty esimerkiksi sitä, kuinka nykyinen maksuton korkeakoulutus on omiaan ruokkimaan passiivisuutta ja hidastamaan pääsyä työelämään. Sen on kuvattu myös vääristävän kannustimia ja kilpailua ja kuormittavan julkista taloutta.
Mutta se mikä vasta julkista taloutta kuormittaakin, on osaamisen ja koulutuksen puute. On älyllistä epärehellisyyttä olla näkemättä sitä realiteettia, että maksulliset korkeakouluopinnot tosiasiallisesti tulisivat haastamaan meitä nykyisenkin koulutustason ylläpitämisessä. Osaamispohjan kaventuessa koko kansallinen kilpailukyky ja innovatiivisuus heikkenee. Myös Suomen kansainvälinen houkuttelevuus kokisi merkittävän kolauksen, etenkin tilanteessa, jossa maan väkiluvun kasvu perustuu tulevaisuudessa merkittävissä osin maahanmuuttoon.
Tämänkaltaiset avaukset kertovat myös puhtaasti arvomaailmasta. Korkeakouluopintojen maksullisuuden toteutuessa koulutus tulisi eriytymään yhä vahvemmin yksilön perhetaustan mukaan. Opiskelusta voi tulla useammalle aito taloudellinen riski, ja mahdollisuudesta korkeakouluttautua todellinen tietyn ihmisryhmän etuoikeus. Maksuton korkeakoulutus luontevana jatkumona yhdenvertaisesta peruskoulutuksesta on Suomessa asia, joita meillä ei yksinkertaisesti ole varaa menettää.